Alkutilanteesta ei ole valokuvaa, mutta Moni on nähnyt syrjäseudun hylkytavaraliikkeessä barbin, jonka tukan istutus on tehtaassa epäonnistunut; tukkaa on vain keskijakauksen kohdalla(paljon) sekä pienet rivit (hämmästyttävää kuin mikäkin) KORVIEN ALAPUOLELLA. Otin siis pään irti ja nyin sen kurjan tukan kokonaan pois, ja sitten ompelin hammaslangalla umpeen keskijakauksen kohdan joka tukkaa kiskoessa siis halkesi... ja pistelin lasten pistelynaskalilla reikiä uutta tukkaa varten.



Hiuslisäkkeestä sitten vaan uudet nailonit kehiin. Tässä yli puoli päätä on jo tökitty. Yritin saada kuvan välineestä, mutta ei ihan onnistunut. Se on neula, joka on työnnetty pieneen pihlajaoksanpätkään ja katkaistu (sivuleikkurit oli tylsät, pihtien uumenissa oleva katkaisupinta toimi hyvin) neulansilmä niin että se muodostaa pienen haarukan, jolla siis napataan kiinni "hiustupon" keskikohdasta ja työnnetään reiästä läpi.



Yllä näkyy väline jotenkuten, sekä yksi yksittäinen hiustuppo. Barbiparka on yhtaikaa kauhistunut ja luottavainen, en ole koskaan ennen nähnyt millään barbintapaisella niin suuria silmiä... Eteen keskijakaukseen on vielä tulossa pari tuppoa.

Ja sitten tukka päätä myöten ja kuumaan kylpyyn, jos ei halua punk-tukkaa. Meillä ei ollut sukkahousuja, ei kumilenkkejä, joten käytin muovipäällysteistä rautalankaa (lelupakkauksesta) ja kuumensin veden (ja pään) kattilassa kunnes vesi näytti melkein kiehuvalta, sitten annoin kattilan jäähtyä puolisen tuntia. Tässä tyytyväinen asiakas kyselee, joko saisi ottaa epämukavan rautalangan pois:



Mutta annetaan kuivua ensin kunnolla,sekin edesauttaa muodossa pysymistä. Virkattu mekko on muuten lantiosta liian pieni ja rinnan kohdalta liian iso, aivan kuten omatkin vaatteeni. Pikku tytärten on hyvä tottua tällaisiin realistisiin tosiseikkoihin jo ajoissa, leikin varjolla. (vitsi vitsi) Tässä hiusten istutuksessa, jos ne ovat suunnilleen samanpituisia, tulee automaattisesti "kerroksiin leikattu" tukka, jollaiseksi sen annan jäädäkin, pätkäisen vain ihan vähän kaikkein pisimpiä latvoja tuolta selästä.

Pupusmies alkoi remontoida tuota metsän keskellä sijaitsevaa vanhaa taloa jonka tämä nuori nainen oli ostanut edes näkemättä sitä. Koira kuuluu pupulle, ja on erikoista kiinalaista lajia jolla on silmät päälaella.

Remonttipupu aloitti tyät ripeästi mutta jossain vaiheessa lakkasi kokonaan tekemästä töitä, ja jälki on myös suttuista. Nyt omistajatar on kuitenkin muuttamassa taloon, ja jatkaa varmaan yksin tai kavereitten kanssa pikku hiljaa talon somistamista, onhan nyt kuitenkin lämmityskattila jo kunnossa, samoin putkityöt tehty ja sähköhellakin toimii vaikka pistorasioita ei ole vielä asennettu, eikä kattolamppujen valokatkaisijoita. Tässä katsotaan Tarot-korteista, mihin kaikki nämä kuukaudet hyvää remontointiaikaa ovat oikein kuluneet, sillä pupu tuntuu olevan liukas suustaan, ja rusettia myöten varsin suittu ilmestys, eli on tainnut viettää aikaansa läheisellä tanssilavalla enemmän kuin työn touhussa.

Keittiön hella, kaapistot ja jääkaappi on rakennettu styroksista ja hana väännetty auki verhonnipsusta, johon on sidottu pakastuspussinsulkijalla kaksi kukanmuotoista muovihelmeä ja hopeoitu.(ei kyllä erotu yhtään, kun kuvan ottaja heilahteli)  Pahvilaatikkotalon luonnolliseen syvennykseen on asennettu portaikko maalaamalla, ja pupu sössi yläkerran seinämaalin valumaan alakerran portaikkoseinään. Keittiön lattia on maalattu likaisenruskealla värillä, joka tuskin miellyttänee omistajaa kauan...

Pöytä on vaneria, listaa ja kukkakeppiä, tuolit kangaspakan pahvihylsyä ja vakosamettia.



Tässä remonttireiskamme esittelee työn tilaajalle kylpyhuonetta. Missä suihkuverhon tanko? Ja miksi muuten ovissa ei ole ovenpielissä listoja? Koko talon sisäovet ovat vintillä, eikä niitä asennetakaan takaisin paikalleen vaan esim. tähän oviaukkoon tulee helmiverho. Tämän nuoren naisen ystävät nimittäin eivät keskeytä juttelua vessassa käydessäänkään, joten ovella ei olisi mitään käyttöä...

Kylppärin lattiat ja seinät on vain maalattu, ja kaakeli on vanhaa läpinäkyvää ruudullista kirjanpäällystysmuovia. Suihkuallas on styroksia, suihkuhana korvakuulokkeen johtoa jota on teipattu, ja käsisuihku on se kuuloke. Hanan siisti nykyaikainen nostokahva ei nyt näy tässä... Käsienpesuallas on joskus sisältänyt muovisia tekokukkia, ja nyt siihen on teipattu messinkikoukku jossa on 2 muovihelmeä kiinni, kultatussattuna. Vessanpytty on rakennettu kahdesta erimuotoisesta hammaslankarasiasta, joihin kaiversin reikiä, laitoin rautalankaa, teippasin vessapaperirullanhylsynpätkän jalustaksi jonka maalsin akryylivärillä. Vetonuppi on ruuvi. Tämä pytty on surkea ilmestys, mutta kelpaa käyttöön kunnes jostain ilmestyy parempi!

Kaiken kaikkiaan pupu on työnsä tehnyt, se on selvää. Nyt kun sen saisi vielä lähtemään pois.

Tää tapahtui kyllä jo keväällä, mutta koska haluan selostaa kuvien kera, barbin pöytä ja tuolit pääsee esille vasta nyt. Eli kun olin ensin värkännyt nukkekotihuonekaluja ym. sisustusta 1:12 koossa, sekä pikkutytöille saanut oman talon valmiiksi, huomasin pihalla puisia barbin tuoleja, ja tarkemmin katsottuani tunnistin ne puisen pakkausalustan (tai mikä sen nimi on, joihin trukilla tartutaan) osiksi, ja löytyi myös pöytä. Valitsin kolme tuolia, joissa oli erikorkuinen selkänoja, vein kotiin, annoin kuivua ja maalasin.



Violetilla ja valkoisella. Tämä oli harha-askeleni normaalille äiti-lapsenlelu-yritelmä-puolelle. Eli jotain mistä ei tarvitse kenenkään ikinä epäilläkään onkohan se nyt sitten itse tehty vai ostettu vai lahjaksi saatu... Selkänojissa ja pöytälevyssä on samanlainen kukka, joka oli jostain syystä ensimmäinen kokeiluni varsinaisten koristemaalausotteiden suhteen, vaikka olenkin piirtänyt ja maalannut kaikenlaista muuta. Eli koristemaalauksessa sivellintä pidetään täsmälleen tietyssä asennossa ja liikutetaan juuri tiettyyn suuntaan, jotta jäljestä tulee kaavamaista ja helposti toistettavaa. Ja näistä kaavamaisista osista kootaan tietysti aistikas kokonaisuus (jos osataan) jossa sitten kuuluisi näkyä jo se tekijän kädenjälkikin.

Mulla on oma pieni kamera, litteä paitsi linssin kohta törröttää. Eli miksi sitä sanotaan luottokorttikameraksi kun ei se kumminkaan mahtuisi mihinkään korttitaskuun eikä lompakkoon... mutta näköjään sillä saa otettua jonkinlaisia kuvia!



Kerhotossujen syntymä:

-nahkaa (joustava nahka jollaisesta tehdään nahkatakitkin, nimeä en muista)
-lankaa (tässä mohairsekoite jossa on n. 50% keinokuitua)
-rei'itin, puikot, virkkuukoukku
-taskulaskin, päässälaskusta pitävä mieli, tai raudanluja kokemus neulehommissa(mulla toi keskimmäinen)

vaihe 1: lapsen jalka paperille ja kynällä ympäri, paperi kaavaksi.
vaihe 2: nahan etsintä asunnosta, kaava nahalle, leikkaaminen, toinen pariksi(pitää huomata tehdä siitä toisen jalan tossu eikä saman jalan)
vaihe 3: mallitilkku. Tein ensin yhden numero 5 puikoilla, ja siitä tuli älyttömän harvaa, sitten kokeilin huvikseni 2½ puikkoja (joilla neulon sukkia) ja sehän olikin sitten yllättäen just hyvä. Nahkasuikaleeseen koerei'itys ja siihen virkkaus(jotkut reiät oli liian lähellä reunaa ja jotkut liian kaukana, tässä sain kokeilla rauhassa). Nro 2 virkkuukoukulla ja noilla 2½ puikoilla oli suunnilleen sama tiheys.
vaihe 4: kauheasti neulematematiikkaa. Kaavan reunan silmukkamäärän laskeminen, niiden jakaminen järkevästi jalan sisä- ja ulkosyrjälle, etu- ja takaosaan, silmukoiden tiheyden arviointi kaarrekohtiin jne.(päässä raksutti niin että kissa heräsi siihen)
vaihe 5: reikiä "puoliväliin" sivuille sekä neuleen suhteen arvioituun keskietuun ja keskitakaan, ja niihin langat merkiksi etteivät katoa(nahka on niin tummaa ettei siinä näkyisi kynänjälki).Siitä pikkuhiljaa loput reiät, kaarteissa harvempaan jotta silmukat tulisivat kokoamaan kaarteen.



Sitten silmukoita. Ketjusilmukoita tarpeellinen määrä, muistelen että niitä tuli 62 kpl. Seuraava kerros: koukku läpi 1. silmukasta sekä nahan reiästä, virkkaus normaalisti. Virkkaan muuten AINA ensimmäisen kerrokseni niin että pistän koukun vain yhden langan ali, koska en saa sitä osumaan kahden ali vaikka kuinka yrittäisin. Eli aloituksesta tulee virkkuutyön heikko kohta, mutta tässä sillä ei ollut väliä koska tuo aloitus tuli vain peittämään nahan reunan, ja tämä 1. yhdistävä kerros virkattiin kunnollisesti kiinni itse nahkaan. Sen jälkeen tein ainakin yhden kerroksen, ehkä kaksi?



Ajattelin että tossuista tulisi saman kokoiset jos teen ne sukkatyyliin kahdella pyöröllä yhtaikaa. Tosiasiassa toisesta varvasosasta tuli paljon kireämpi, mutta löysensin sitä tossua sitten myöhemmissä vaiheissa ja sain lopulta samankokoiset, vaikka vähän eri tavalla muotoutuneet tossut. Neulomisen aloitin (silmukoitten poimimisen siis) keskeltä takaa, joten minulla oli koko ajan toinen reuna puikolla, ja epäilen että puikon ja kaapelin liitoskohta hankasi lankaa liian monta kertaa... olisi ollut parempi aloittaa etuosasta. Ensin isovarpaan puolelle keskietua 5 silmukkaa, sitten paluu keskelle, ja uusi kerros 8 silmukkaa. Paluu ja keskikohdan ohitus pikkuvarpaan puolelle (8 silmukkaa). Sitten kavensin keskiedestä aina kulkiessani siitä oikeaa neuletta, eli joka 2. krs. ja poimin aina yhden silmukan reunaan. Silmukkamäärä oli siis kummallakin sivulla koko ajan 7-8. (Täytyy vähän hehkuttaa kun en ole ikinä ennen tehnyt mitään tällaista viistoa neuletta...)

Ja siinä kohdassa missä jalka lakkaa olemasta litteä siirryin sitten neulomaan koko tossua ympäri. Yllättäen en tajunnut jättää keskietukavennuksessa joka toista kerrosta väliin vaan jouduin purkamaan muutaman kerroksen ... Ja silmukkamäärät vaihtelivat oudoilla tavoilla joten toisesta tossusta kaventelin muutaman silmukan sieltä täältä saadakseni ne täsmäämään. Tässä vaiheessa päiväkotilapseni oli tullut kotiin ja nukkui päiväunta (erityislapseni) ja sovittelin nukkuvaan jalkaan tossua saadakseni selville joko aloitetaan resori...



Ei noi oikeesti hei noin litteet oo tuolta edestä. tässä vaan ei ole mitään täytteenä kuvassa. Neuloin reunan vielä siten, että lisäsin joka silmukalle kaverin ja päättelin siis sitten kaksinkertaisen määrän silmukoita, eli reunaan tuli röyhelöä. Sopii myös sukkiin jos tykkää, eipä ainakaan purista. Tossut syntyivät äkkiä, yhden päivän aikana, mutta tarvittavien silmukoitten määrän (ja sijainnin) pähkäilyyn olisin voinut käyttää yhtä hyvin vaikka kuukauden. Lopputulos on joka tapauksessa ihan käyttökelpoinen!

Tässä on 4-vuotiaalle ja hänen pikkusisarelleen laatimani mäntyinen pieni talo, joka kestää päälle kiipeämistä (nyt on tosin ruuvipenkin päällä eikä laattialla) ja kaikki tavarat kestävät heittelyä. Kylppärin kalusteista tosin purtiin hanat pois jo ennen kuin isosisko sai kuvan napattua.

Olohuoneen koristekasvi (laji epäselvä) on alunperin suolasirotin jossa oli keltainen orvokinkukka. Matto on huovutettu ja siihen ommeltu villalankaraitoja(oli käytössä muinoin jo isonsiskon talossa!). Makuuhuoneen matto on meidän olohuoneen entisen viskoosimaton pala johon hapsut on otettu valkaisemattoman lakanakankaan reunasta. Muut kalusteet on tehty puusta (mänty, koivu) ja keittiön pöydän levy on vaneria ja jalan lattianmyötäinen osa kirjankannesta otettu pahvinpala. Kaikki on koottu Erikeeperillä ja värjätty peiteväreillä ja öljytty. Kalusteita tulee lisää heti kun jotain pienempää/särkyvämpää voi lisätä. Itse pitäisin esim. ikkunoista, lampuista, tauluista sekä astioista... Talo on värjätty vesiväreillä ja lakattu. Takaseinä on kovalevy, joka sai saman käsittelyn ja naulattiin kiinni vasta lakan kuivuttua. Tässä on kuva sivusta. Sivuseinien, pohjan ja katon muoto on kaareva, joka aiheutti paljon fiilatyötä ennen osien liittämistä. Eli jos satutte löytämään leveän ikivanhan lankun joka on kauniisti kaareutunut niin ei siitä kannata ainakaan nukketaloa tehdä...


Näyttäisi siltä että isosisko on jo aivan poikki pienempien vahtimisesta?

Tässä sitten on keittiön kello, vaneri on mahdollisesti tammipintaista(koivua se ei ainakaan ole). Jäi monta vuotta sitten projektilokeroon aivoissani muhimaan ystäväni lause: "Puu on pallo." Punaiset jutut alaosassa yrittävät ilmentää sienirihmastoja, kuva ei siis sisällä vuodenaikaisvaihtelua... Jostain ilmestyi lisää punaista valoa huoneeseen kuvaa otettaessa, todellisuudessa esim. seinä on haalean luonnonvalkoinen.



Ja vielä kuva siimasta ja pihlajanoksista kyhätystä pyöröpuikosta. Tarvitsin vähän pitemmän jotta voin alkaa tehdä kahta sukkaa yhdellä pyöröllä, kahta pyöröpuikkoa käyttäessä sen toisen kärjet tökkivät ärsyttävästi mahaa... ja mikäpä voisi olla hauskempaa kuin kokeilla voiko sen tehdä itse. Kiinnitys Fimo Softilla ja jännittävä paistovaihe. Koristelu vesivärillä, sitten öljytty. Olen ehtinyt kokeilla vasta magic loopia tällä mutta luistaa ihan hyvin, kokeilen kyllä vesihiomapaperilla silotustakin vielä kunhan sitä ensin hankitaan. Pituus on jonkin verran yli 90 cm ja puikon koko 2-2½.



Siinä on siis violetit kukat joiden alla on lehtiä sarjassa itäeurooppalaiseen kansantyyliin. (oletan) Toivon että tää puikko(pari) kestää vaikka sen tekemiseen meni vain ihan pieni hetki.